Generatiivinen tekoäly osaa kirjoittaa hämmästyttävän hyvin.
Siltä voi pyytää tiedotteen, blogin, LinkedIn-päivityksen tai mediakysymyksiin vastauksia. Se löytää sekunneissa enemmän taustatietoa kuin ihminen ehtisi lukea päivässä. Se tuntee toimialoja, tutkimuksia ja kirjoitustyylejä enemmän kuin yksittäinen viestintäkonsultti koskaan voi.
Siksi ymmärrän hyvin kysymyksen, jonka moni asiakas ja viestintäalan ammattilainenkin on viime aikoina esittänyt: jos tekoälyllä on käytössään enemmän tietoa kuin meillä, mihin viestintäasiantuntijaa enää tarvitaan?
Oma vastaukseni on, että viestinnän suurin haaste ei ole koskaan ollut tiedon tai tekstin puute. Se on ollut kyky ymmärtää, mikä tieto on juuri tässä tilanteessa olennaista.
Data ei korvaa harkintaa
Organisaatioilla on yleensä käytössään valtava määrä tietoa omasta toiminnastaan. Lisäksi maailma tuottaa jatkuvasti uusia tutkimuksia, tilastoja ja keskustelua. Tekoäly pystyy hyödyntämään tätä kaikkea tavalla, johon ihminen ei yksin pysty.
Mutta tiedon määrä ei vielä ratkaise sitä, mistä organisaation kannattaa puhua. Jokaisen yrityksen täytyy tehdä jatkuvasti valintoja: mikä on juuri nyt merkityksellistä asiakkaille, mitä media voisi pitää kiinnostavana, mihin keskusteluun kannattaa osallistua ja milloin on parempi olla hiljaa. Ennen kaikkea on päätettävä, mikä meidän mielestämme asiassa on tärkeintä.
Nämä eivät ole kysymyksiä, joihin löytyy yksi oikea vastaus internetistä tai tekoälyn koulutusdatasta. Ne ovat harkintaa, jossa yhdistyvät liiketoiminnan tavoitteet, toimintaympäristön ymmärrys ja kokemus siitä, miten ihmiset vastaanottavat viestejä.
Kokemus näkyy valinnoissa
Viestintäasiantuntijan työssä on kertynyt vuosien aikana paljon sellaista hiljaista tietoa, jota on vaikea kuvata ohjeiksi. Kokemus auttaa arvioimaan, mikä näkökulma kiinnostaa toimitusta, milloin tiedotteelle on oikea hetki, mikä asia kannattaa kertoa toimitusjohtajan suulla ja milloin asiantuntijan ääni on uskottavampi.
Pitkäaikaisessa asiakassuhteessa tämä kokemus syvenee asiakastuntemukseksi. Kumppani oppii ymmärtämään, millainen sävy tuntuu organisaatiolle omalta, mitkä aiheet ovat herkkiä, millaisia tavoitteita on rakennettu aiemmin ja miten eri sidosryhmät todennäköisesti viesteihin reagoivat. Tällainen ymmärrys ei synny yksittäisestä briiffistä, vaan yhteisestä historiasta.
Samalla oppii tunnistamaan tilanteita, joissa teksti on teknisesti moitteeton, mutta siitä puuttuu ajatus. Tai tilanteita, joissa kaikki faktat ovat oikein, mutta kokonaisuus ei vielä puhuttele ketään.
Juuri tällainen harkinta erottaa toimivan viestinnän keskinkertaisesta. Se perustuu kokemukseen, vuorovaikutukseen ja kykyyn sovittaa yhteen erilaisia tavoitteita.
Tekoäly on erinomainen työpari
Käytämme tekoälyä päivittäin. Monesti se toimii lähes huomaamatta ohjelman tai sovelluksen taustalla tuottaen datasta tilastoja sekä auttaa etsimään tietoa yrityksen sisäisistä tiedostoista. Se auttaa pohtimaan vaihtoehtoisia näkökulmia otsikoihin, jäsentämään ajatuksia, tekemään raakakäännöksiä ja hiomaan tekstejä. Se on tehnyt monesta työvaiheesta nopeamman ja tehokkaamman.
Silti emme pyydä tekoälyä päättämään, mikä asiakkaalle on tärkeää tai millainen ääni juuri tälle organisaatiolle kuuluu. Se ei tunne yrityksen strategiaa, asiakassuhteita, historiaa tai organisaatiokulttuuria. Eikä se pysty korvaamaan keskustelua, jossa asiakkaan ajatukset jalostuvat vähitellen selkeäksi näkemykseksi.
Tekoäly voi ehdottaa sujuvaa ja loogista tekstiä, mutta se ei aisti rivien välejä. Se ei huomaa palaverissa epäröintiä, tunnista organisaation sisäisiä jännitteitä tai ymmärrä, miksi jokin sinänsä oikea ilmaisu voi tuntua väärältä juuri tässä tilanteessa. Ihmisen tunneäly näkyy kyvyssä kuunnella, kysyä lisää ja tunnistaa, mitä asiakas todella yrittää sanoa.
Hyvä teksti ei enää yksin riitä kilpailueduksi, koska tekoäly osaa kirjoittaa jo varsin hyvin. Sen sijaan entistä arvokkaammaksi nousee kyky tunnistaa olennaiset kysymykset, muodostaa perusteltuja näkemyksiä ja auttaa organisaatioita löytämään oma äänensä. Tekoäly voi oppia aineistoista paljon, mutta pitkäaikainen kumppani tuntee myös sen, mitä aineistoissa ei sanota.
Tekoäly tuo pöytään valtavan määrän tietoa. Viestintäasiantuntijan tehtävä on auttaa päättämään, mitä siitä tiedosta kannattaa käyttää ja miksi.
