Moukka!
Kuka keksi, että näppäimistössä on kirjaimia vierekkäin? Siis kirjaimia, jotka voivat mennä karmaisevalla tavalla sekaisin. Paikkaa vaihtavat ii ja uu esimerkiksi muotoilevat kepeästä normitervehdyksestä halventavan tokaisun. Idea Gorup on meille kaikille Idea Groupissa työskenteleville tuttu organisaatio ja erään (h)ikimuistoisen karsean näpäilyvihreän takia meiltä on lähtenyt viesti, jossa takaamme yrityksen myyntivaltin olevan sen, että ’me tapamme asiakkaamme viikottain’.
Itse ehdin kirjoittaa ja lähettää asiakkaalle tekstin, jossa sanan ’kello’ sijasta luki ’jekki’. Asiakas eli pitkään siinä luulossa, että jekki oli silloisen alani jargonia. Ei muuten ollut.
Nimeltä mainitsematon kollegani kirjoitti hiljattain ison note to selfin, missä muistutti, että kirjaimet koo ja äl ovat kiusallisen vierekkäin myös silloin, kun kirjoitetaan sana pikkujoulu. Ja yhteistyö saa nopeasti tukalan sävyn, jos jälkimmäinen tee jätetään näpäyttämättä.
VIRHEITÄ EI VOI VÄLTTÄÄ, MUTTA SUURIMMAN OSAN VOI KORJATA
Rapatessa roiskuu ja kirjoitettaessa lipsahtelee. Sille ei voi mitään, niin kauan kuin me ihmiset kirjoitamme. Onkohan odotettavissa aika, jolloin tekoälykin ohjelmoidaan tekemään pikkuvirheitä uskottavuuden nimissä?
Meillä Idea Gorupissa (Groupissa) valtaosa kirotuista kijrotusvihreistä eliminoidaan lopputekstistä sillä, että joku kollega lukee aina tekstin läpi. Samalla teksti tulee valutettua myös kielioppiseulan ja tyylitarkistuksen läpi. Ulkopuolisen silmät ovat todellakin tarpeen, sillä omalle tekstille sokeutuu. Ja uskoisin, että kantapään kautta me kaikki viestinnän amattilaiset (ammattilaiset) olemme oppineet, että erityistarkastus tehdään vielä ihmisten nimille ja otsikoille.
Moni meistä on varmasti törmännyt somessa tekstiin, missä
Cmabrigden yilopitson tuktimusken muakaan ei ole väilä msisä jäjretsyksessä sanan kijraimet ovat, aiona täkreä aisa on, että esnimmäinen ja viimienen kijrain ovat oikelila piakiolla.
Lähde on vähintäänkin epäluotettava, mutta asia on tuttu. Hahmotamme sanat kokonaisuuksina, ja siksi näppäilyvirheet jäävät helposti varsinkin omaan tekstiin.
KIINALAISTEN APU
Kiinalaiset ovat onneksi ehtineet hätiin tässäkin asiassa – tavoilleen uskollisena jo vuosisatoja sitten. Tarinan mukaan kiinalaislehtien päätoimittajat nimittäin varmistavat, että jokaiseen lehteen jää muutama kirjoitusvirhe. Jaa miksikö? No siksi, että niiden löytäminen suo lukijalle niin valtavan tyydytyksen tunteen.
Voimme siis vahingon sattuessa lohduttautua kiinalaisittain ja väittää, että virheet on jätetty paikoilleen silkasta lukijan kunnioituksesta.
Ajatusvirheet ovatkin sitten asia erikseen. Niistä ei voi syyttää kiinalaisia, vaan on vetäydyttävä peilin eteen.
