Tekoälyn eettisyys
Dosentti Henrik Rydenfelt pohti ylipäätään maailmaa mullistaneiden keksintöjen eettisyyttä. Aikanaan pelättiin kirjojen turmelevan nuorison aivot, ja aina teknologisten murrosten alla seikkailemme saman tyylisten pelkojen ja toiveiden hetteikössä. Uutta on aina käytössä olevan teknologian laatu ja erityisesti se, että me ihmiskuntana olemme aina vain valveutuneempia.
Tekoälyn kohdalla keskitymme usein yksittäisiin pikkukysymyksiin, kuten vaikkapa siihen, onko itseohjautuvan auton parempi valintatilanteessa ajaa kissan vai siilin yli. Toisaalta meillä on makrotason toimeliaisuutta, mutta siihen väliin jää mesotaso, joka jää vähemmälle huomiolle: mihin suuntaan käytäntömme kehittyvät ja kuka niiden muutosta ohjaa?
Helppoa päätöksentekoa Rydenfelt ei luvannut – joudumme luomaan uusia tekoälyn käyttöön tarkoitettuja eettisiä normeja, viemään niitä käytäntöön, keräämään dataa ja korjaamaan. Kyseessä on tieteeseen verrattavissa oleva jatkuva itseään korjaava prosessi.
Viestintä itsessäänkin nähdään informaation siirtämisen ohessa laajempana, organisaatioita rakentavana, muovaavana ja ylläpitävänä voimana. Niinpä, jos käytämme tekoälyä viestinnän apuna, voi tekoäly myös muuttaa ja muovata merkityksiämme, käytäntöjämme, organisaatioitamme ja instituutioitamme.
Vastuu on meillä, jotka viestimme eli meillä kaikilla. On syytä muistaa roolimme aina vain enemmän merkityksen ammattialan edustajina, merkityksen huolenpidon ammattilaisina.
Sitran megatrendit ja demokratia
Tekoälyn murrosluonnetta korosti puheenvuorossaan myös Sitran Jukka Vahti. Hän rinnasti tekoälyn vyörymistä painokoneen keksimiseen ja sen vaikutuksiin yhteiskunnissa. Sitran aiemmin tänä vuonna julkaisemissa megatrendeissä oli selkeästi nähtävissä digitaalisen vallan vaikutukset demokratioihin. Me kansalaiset polarisoidumme: toiset meistä vaikuttavat kaikilla, myös digitaalisilla rintamilla, toisia ei kiinnosta vähääkään.
Diktaattorit toimivat nakertamalla yhteistä luottamuspohjaa, mikä taas on omiaan nakertamaan toimivaa demokratiaa.
Vahdin mukaan tarvitsemme tähän rinnalle toivotumman tulevaisuuskuvan: sellaisen, missä on vahva luottamus ja osallisuus, joka toteutuu myös reilun digitalouden kautta. Data ja valta kulkevat digitaalisella aikakaudella käsi kädessä, joten tarvitsemme kirjaimellisesti reilulla kädellä lisää avoimuutta, datankäytön reiluutta ja suosittelualgoritmien läpinäkyvyyttä.
Tekoäly hurmaa ja viettelee, mutta miten siitä otetaan hyöty irti?
Tekoäly tulee voimalla ja medialukutaito on entistä tärkeämpää. Meidän on kyettävä erottamaan totuus valheesta, kun tekoäly vaikuttaa sisältöön.
Mitä ja ketä uskomme, jos äänen tuottajana on toiminut robotti, kuvat ovat tekoälyn generoimat, tekstien sanat ja tyyli ovat tekoälyn valikoimia? Tekoäly nojaa historiaan, se louhii tietonsa siitä varastosta, mikä on verkosta löydettävissä ja siellä ovat ihmiskuntamme ajatusten vinoutumat, vääristymät ja uskomukset.
Valveutuneisuudelle on siis sementoitunut paikka viestijöiden maailmassa. Otetaan tekoäly klassisesti rengiksi ja varotaan päästämästä sitä isännän paikalle. Käytetään tekoälyä ajatustemme ruokkijana, sparraajana ja kuka ties, millaisena apurina se meille toimii huomenna aamupäivällä?
Tekoälyn takana on myös kosolti ihmiskunnan hyvän tahdon osoituksena hurmaavasti toimivaa tiedettä, yhteisiä saavutuksia, taidetta ja ziljardi mahdollisuutta uusiin, luoviin yhdistelmiin. Hyvässä ja pahassa. Valitaan me se hyvä.
Artikkelissa käytetty kuva on tekoälyn (Midjourney) luoma. Ohjeeksi annettiin luoda kuva, jossa viestinnän asiantuntija keskustelee eettisyydestä tekoälyn kanssa.
